Sairastupailua ja blogin nimen vaihto

Uskonko karmaan - ehkä, Karmaan uskon <3 nyt vain pikkuinen on ollut potilaana Ruotsista saamansa räkätaudin takia. Onneksi ei ole tarttunut muihin koiriin ja Karmakin selvisi itse räkätaudista 3 päivässä. 2 päivää oli tukossa ja 1 päivänä kaikki tuli ulos, hyvä niin.
Siitä palailimme pikkuhiljaa normaaliin elämään = lenkkeilyyn ja leikkimiseen, mutta emme sitten ehkä kuitenkaan tarpeeksi hitaasti....

Meidän "takametsä"

Tyytyväiset lenkkeilijät <3 <3

16.2. perjantaina Karma oli ekaa kertaa aamulenkillä mukana, siihen saakka oli saanut käydä vain pihapissoilla ja flexissa tiellä saakka. Omasta mielestään oli ollut jo ma 12.2. jälkeen terve kun nuha oli poissa, mutta pidin vielä varuiksi muutamia päiviä Karmaa levossa.
Perjantaina illasta minusta sen kävely etujaloilla oli jotenkin hassun näköistä, ei ontunut mutta jotain kummaa siinä oli. Pari kaveria oli kylässä ja heillekin sanoin siitä ja olivat samaa mieltä että jotain omituista. Jälkikäteen hyvä viisastella, mutta se omituisuus oli että Karma käänsi etutassujaan sisäänpäin vaikka sillä luontaisesti tassut hieman kääntyvät ulos.
Lauantaina aamusta ei mitään kummaa ollut näkösällä ja otin Karman meidän kanssa aamulenkille metsään mukaan. Meillä on ihanasti kylän miehet (Matti) tehnyt kelkalla meille koiranulkoiluttajille omat lenkkipolut kun hiihtäjät ovat vallanneet meidän normaalit reitit Sipoonkorvessa. Ja Karma siis oli mukana ja juoksi ja juoksi ja juoksi, eihän se reiluun viikkoon ollut saanut mennä kovaa muuta kuin sisällä ja pihalla.
Lenkki sujui hyvin ja pentu väsähti ja meni tyytyväisenä nukkumaan, kuten muutkin koirat. Kun siitä n. 1,5h päästä heräili alkoi "itkeä" eikä päässyt oikein sohvalta liikkeelle. Koitti nousta mutta ei vaan pystynyt :( Hyppäsi alas sohvalta ja molemmat etujalat pettivät alta!!! Ne ei siis kannattanut ollenkaan, koitti vielä muutamaan kertaan nousta mutta kokeilut jäi parin askeleen mittaisiksi. Sen jälkeen lähinnä ryömi/hilasi itseään mattoa pitkin. Koitti kyllä riehua ja pärrätä, mutta selällään ei jaloillaan. Lähempi tutkiminen osoitti että molemmat etujalat olivat punaiset, kuumat ja turvonneet sisäpuolelta ranteen alapuolelta varpaan ylimmän nivelen kohdalta. Ne olivat myös todella kosketusarat. Koitin itse niitä ensin kylmätä mutta pienen paniikin saattelemana päädyin soittamaan Mevettiin. Puhelimessa kertoman perusteella epäiltiin niveltulehdukseksi ja pyydettiin tulemaan heti päivystykseen.

Mevetin päivystyksessä odottamassa

Kun vihdoinkin pääsimme lääkärin silmien alle hän totesi että ei koskaan ole törmännyt vastaavaan että molemmin puolin identtisissä nivelissä on tulehduksen näköistä turvotusta ja punoitusta. Tässä vaiheessa Karma jo käveli ok eikä ontunut tms. Niveltulehdus (massiivinen) jätettiin laskuista pois koska se alkaa yleensä isoista nivelistä ja mistään muusta nivelestä ell ei saanut vastetta. Epäili sitten rasitusvammaa - miten voi 6kk pennulla jonka kanssa ei tehdä mitään olla rasitusvamma??? Mä en ymmärrä...ok, onhan tuo hivenen hullu mutta silti :(

Tässä näkyy tuo nivel mikä on kyseessä :(

Saimme 2pvän täyslevon ja 5vrk Rimadyn kuurin, ohjeena jos ei maanantaihin mennessä ole aristus/reagointi, punoitus ja turvotus hävinnyt niin nopeasti ortopedille. Ja jos tämä uusiutuu niin ortopedille. Varasimme jo varuiksi ajan ortopedille torstaiksi ja samalla ajan Anulle (SB) välikuvia ajatellen.
Karma oli la-ma hihnalenkillä pihassa ja omassa aitauksessaan, ei muualla. Oikean jalan turvotus ja punoitus olivat jo su poissa mutta vielä maanantainakin vasenjalka ehkä hivenen punoitti. Mitään aristusta ei ollut ja Karma käytti jalkojaan normaalisti -> peruutimme akuuttiajan ortopedille. Loppuviikosta molemmat jalat olivat ok ja uskalsin pikkuhiljaa antaa Karman olla hetkiä vapaana kotona. Viikonloppuna lenkkeiltiin taas Karma mukana (flexissä) ja sisällä sai olla normaalisti (mikä Karman tapauksessa on täysiä...yhtään kävelyaskelta ei sisällä taidettu ottaa). La illasta huomasin että vasen etujalka oli hieman turvonnut saman nivelen kohdalta kuin aikaisemmin ja päätin lopettaa sisärallattelut.

Rauhallisesti sisällä - please!!! Kaiken näköistä rauhallista aktivointia kokeiltu, tuhoaminen lienee parasta...

Nyt alkuviikosta tilanne on se että Karma on hihnalenkeillä mukana ja saanut olla metsässä vapaanakin vaikka meno onkin siellä ihan päätöntä. Sisällä meillä on natsimeininki ja mitään riekkumisia ei sallita. Jalka on ollut kohtalainen, ei edelleenkään arista sitä tai onnu mutta aavistuksen punoittaa. Jalka siis kestää jopa metsässä juoksemisen mutta ei kotona riekkumista...ei kiva. Reilun viikon päästä meillä on Anun kanssa tapaaminen ja siihen asti nyt elellään näin, aika haastavaa tosin superaktiivisen puolivuotiaan pennun kanssa...

Vihdoinkin koko porukka lenkillä mukana <3

Jottei sairastupailut jäisi tähän niin Örkillä oli hammaslääkärin kanssa tapaaminen...löysin siltä pari vkoa sitten poskihampaan joka oli irti!!! Ja tämä löydös vaan sen takia että Örkki kieltäytyi syömästä luuta, silloin tiedän että Pörde ei ole kunnossa.
Örkki kävi siis Peninkulmassa tapaamassa eläinlääkäriä, lopputulemana yli 700€:n lasku ja 3 poistettua hammasta. 1 toinenkin poskihammas oli kokonaan lohjennut, samoin 1 etuhammas. Örkiltä otettiin myös röntgen koska epäilin ikenien vetäytymistä. Edelliseen röntgeniin verrattuna ne hampaat joissa oli vetäytymää ei ollut nyt tullut muutosta.
Örkki on aina ollut huono heräämään nukutuksesta mutta tämä kerta oli katastrofaalinen minun näkökulmasta. Operaatio oli klo 14.30-16 ja pääsin hakemaan Örkkiä klo 18. Eli herääminen olisi pitänyt tapahtua jo tuohon mennessä. Menin eläinlääkärille ja hoitaja hieman jännittyneenä sanoi että Örkki ei ole herännyt toivotulla tavalla ja voisin tulla puolen tunnin päästä uudestaan. Klo 18.40 sain niin tokkuraisen koiran mukaani että hui! Olin ajomatkalla jo varma että kuolee ja piti tarkistaa hengittääkö. Kotona herääminen ei vaikuttanut alkavan juuri ollenkaan ja vielä seuraavana aamuna Örkki hoiperteli ja oli todella poissaoleva. Onneksi vanhempani riensivät apuun ja kävivät päivällä katsomassa mikä tilanne, silloinkin Örkki oli ollut vielä vaisu mutta kun minä tulin töistä kotia klo 18 jälkeen odotti minua jo häntää heiluttava Örkki kotona. Mutta täytyy sanoa että olipahan kokemus ja pistää kyllä miettimään uskaltaako tuota koiraa enää koskaan narkoosiin laittaa...


Heräämisen valvojat

Rinkeli on ollut loistava sairaanhoitaja <3

Että näin meillä, päivä kerrallaan ja juuri nyt rupesi tuntumaan blogin otsikko "sattuu ja tapahtuu" liian konkreettiselta joten se meni vaihtoon - ihan vaan taikauskon vuoksi ;)
Jospa uusi otsikko olisi vähemmän ennustava...aika näyttää :)

Ja ihanaa, tänään vihdoin karenssi ohi ja päästään treenaamaan!!!