keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sairastupailua ja blogin nimen vaihto

Uskonko karmaan - ehkä, Karmaan uskon <3 nyt vain pikkuinen on ollut potilaana Ruotsista saamansa räkätaudin takia. Onneksi ei ole tarttunut muihin koiriin ja Karmakin selvisi itse räkätaudista 3 päivässä. 2 päivää oli tukossa ja 1 päivänä kaikki tuli ulos, hyvä niin.
Siitä palailimme pikkuhiljaa normaaliin elämään = lenkkeilyyn ja leikkimiseen, mutta emme sitten ehkä kuitenkaan tarpeeksi hitaasti....

Meidän "takametsä"
Tyytyväiset lenkkeilijät <3 <3
16.2. perjantaina Karma oli ekaa kertaa aamulenkillä mukana, siihen saakka oli saanut käydä vain pihapissoilla ja flexissa tiellä saakka. Omasta mielestään oli ollut jo ma 12.2. jälkeen terve kun nuha oli poissa, mutta pidin vielä varuiksi muutamia päiviä Karmaa levossa.
Perjantaina illasta minusta sen kävely etujaloilla oli jotenkin hassun näköistä, ei ontunut mutta jotain kummaa siinä oli. Pari kaveria oli kylässä ja heillekin sanoin siitä ja olivat samaa mieltä että jotain omituista. Jälkikäteen hyvä viisastella, mutta se omituisuus oli että Karma käänsi etutassujaan sisäänpäin vaikka sillä luontaisesti tassut hieman kääntyvät ulos.
Lauantaina aamusta ei mitään kummaa ollut näkösällä ja otin Karman meidän kanssa aamulenkille metsään mukaan. Meillä on ihanasti kylän miehet (Matti) tehnyt kelkalla meille koiranulkoiluttajille omat lenkkipolut kun hiihtäjät ovat vallanneet meidän normaalit reitit Sipoonkorvessa. Ja Karma siis oli mukana ja juoksi ja juoksi ja juoksi, eihän se reiluun viikkoon ollut saanut mennä kovaa muuta kuin sisällä ja pihalla.
Lenkki sujui hyvin ja pentu väsähti ja meni tyytyväisenä nukkumaan, kuten muutkin koirat. Kun siitä n. 1,5h päästä heräili alkoi "itkeä" eikä päässyt oikein sohvalta liikkeelle. Koitti nousta mutta ei vaan pystynyt :( Hyppäsi alas sohvalta ja molemmat etujalat pettivät alta!!! Ne ei siis kannattanut ollenkaan, koitti vielä muutamaan kertaan nousta mutta kokeilut jäi parin askeleen mittaisiksi. Sen jälkeen lähinnä ryömi/hilasi itseään mattoa pitkin. Koitti kyllä riehua ja pärrätä, mutta selällään ei jaloillaan. Lähempi tutkiminen osoitti että molemmat etujalat olivat punaiset, kuumat ja turvonneet sisäpuolelta ranteen alapuolelta varpaan ylimmän nivelen kohdalta. Ne olivat myös todella kosketusarat. Koitin itse niitä ensin kylmätä mutta pienen paniikin saattelemana päädyin soittamaan Mevettiin. Puhelimessa kertoman perusteella epäiltiin niveltulehdukseksi ja pyydettiin tulemaan heti päivystykseen.
Mevetin päivystyksessä odottamassa
Kun vihdoinkin pääsimme lääkärin silmien alle hän totesi että ei koskaan ole törmännyt vastaavaan että molemmin puolin identtisissä nivelissä on tulehduksen näköistä turvotusta ja punoitusta. Tässä vaiheessa Karma jo käveli ok eikä ontunut tms. Niveltulehdus (massiivinen) jätettiin laskuista pois koska se alkaa yleensä isoista nivelistä ja mistään muusta nivelestä ell ei saanut vastetta. Epäili sitten rasitusvammaa - miten voi 6kk pennulla jonka kanssa ei tehdä mitään olla rasitusvamma??? Mä en ymmärrä...ok, onhan tuo hivenen hullu mutta silti :(
Tässä näkyy tuo nivel mikä on kyseessä :(
Saimme 2pvän täyslevon ja 5vrk Rimadyn kuurin, ohjeena jos ei maanantaihin mennessä ole aristus/reagointi, punoitus ja turvotus hävinnyt niin nopeasti ortopedille. Ja jos tämä uusiutuu niin ortopedille. Varasimme jo varuiksi ajan ortopedille torstaiksi ja samalla ajan Anulle (SB) välikuvia ajatellen.
Karma oli la-ma hihnalenkillä pihassa ja omassa aitauksessaan, ei muualla. Oikean jalan turvotus ja punoitus olivat jo su poissa mutta vielä maanantainakin vasenjalka ehkä hivenen punoitti. Mitään aristusta ei ollut ja Karma käytti jalkojaan normaalisti -> peruutimme akuuttiajan ortopedille. Loppuviikosta molemmat jalat olivat ok ja uskalsin pikkuhiljaa antaa Karman olla hetkiä vapaana kotona. Viikonloppuna lenkkeiltiin taas Karma mukana (flexissä) ja sisällä sai olla normaalisti (mikä Karman tapauksessa on täysiä...yhtään kävelyaskelta ei sisällä taidettu ottaa). La illasta huomasin että vasen etujalka oli hieman turvonnut saman nivelen kohdalta kuin aikaisemmin ja päätin lopettaa sisärallattelut.
Rauhallisesti sisällä - please!!! Kaiken näköistä rauhallista aktivointia kokeiltu, tuhoaminen lienee parasta...
Nyt alkuviikosta tilanne on se että Karma on hihnalenkeillä mukana ja saanut olla metsässä vapaanakin vaikka meno onkin siellä ihan päätöntä. Sisällä meillä on natsimeininki ja mitään riekkumisia ei sallita. Jalka on ollut kohtalainen, ei edelleenkään arista sitä tai onnu mutta aavistuksen punoittaa. Jalka siis kestää jopa metsässä juoksemisen mutta ei kotona riekkumista...ei kiva. Reilun viikon päästä meillä on Anun kanssa tapaaminen ja siihen asti nyt elellään näin, aika haastavaa tosin superaktiivisen puolivuotiaan pennun kanssa...
Vihdoinkin koko porukka lenkillä mukana <3
Jottei sairastupailut jäisi tähän niin Örkillä oli hammaslääkärin kanssa tapaaminen...löysin siltä pari vkoa sitten poskihampaan joka oli irti!!! Ja tämä löydös vaan sen takia että Örkki kieltäytyi syömästä luuta, silloin tiedän että Pörde ei ole kunnossa.
Örkki kävi siis Peninkulmassa tapaamassa eläinlääkäriä, lopputulemana yli 700€:n lasku ja 3 poistettua hammasta. 1 toinenkin poskihammas oli kokonaan lohjennut, samoin 1 etuhammas. Örkiltä otettiin myös röntgen koska epäilin ikenien vetäytymistä. Edelliseen röntgeniin verrattuna ne hampaat joissa oli vetäytymää ei ollut nyt tullut muutosta.
Örkki on aina ollut huono heräämään nukutuksesta mutta tämä kerta oli katastrofaalinen minun näkökulmasta. Operaatio oli klo 14.30-16 ja pääsin hakemaan Örkkiä klo 18. Eli herääminen olisi pitänyt tapahtua jo tuohon mennessä. Menin eläinlääkärille ja hoitaja hieman jännittyneenä sanoi että Örkki ei ole herännyt toivotulla tavalla ja voisin tulla puolen tunnin päästä uudestaan. Klo 18.40 sain niin tokkuraisen koiran mukaani että hui! Olin ajomatkalla jo varma että kuolee ja piti tarkistaa hengittääkö. Kotona herääminen ei vaikuttanut alkavan juuri ollenkaan ja vielä seuraavana aamuna Örkki hoiperteli ja oli todella poissaoleva. Onneksi vanhempani riensivät apuun ja kävivät päivällä katsomassa mikä tilanne, silloinkin Örkki oli ollut vielä vaisu mutta kun minä tulin töistä kotia klo 18 jälkeen odotti minua jo häntää heiluttava Örkki kotona. Mutta täytyy sanoa että olipahan kokemus ja pistää kyllä miettimään uskaltaako tuota koiraa enää koskaan narkoosiin laittaa...

Heräämisen valvojat
Rinkeli on ollut loistava sairaanhoitaja <3
Että näin meillä, päivä kerrallaan ja juuri nyt rupesi tuntumaan blogin otsikko "sattuu ja tapahtuu" liian konkreettiselta joten se meni vaihtoon - ihan vaan taikauskon vuoksi ;)
Jospa uusi otsikko olisi vähemmän ennustava...aika näyttää :)

Ja ihanaa, tänään vihdoin karenssi ohi ja päästään treenaamaan!!!



torstai 8. helmikuuta 2018

Vuoden 2017 TOKO-staffi ja Ruotsin reissu

Mun pieni Rinkeli on vuoden 2017 TOKO-staffi!!! Ihan mielettömän hienoa <3 Hurjasti on tehty töitä tokon eteen ja senpä takia tunnustus tuntuukin hienolta :) Ok, osallistujamäärä ei ollut suuri jos lainkaan ;) mutta täytyy sanoa että en minäkään olisi osallistunut jos en Koiranetin tietojen mukaan olisi tiennyt voittavani :) :) :) Että sellainen kilpailuhenki meidän perheessä ;)

Kokeita tuli viime vuonna käytyä runsaasti ja 4 niistä saimme 1 tuloksen (1 on epävirallinen kun oli Ruotsista). Saimme toki kaikkia muitakin tuloksia eli alkuvuoden skaala 3 - 2 tulos eli onneksi mun pään kannalta työ lopulta tuotti tulosta ja saimme loppuvuoden kisoista 3 1-tulosta pisteillä 301, 274,5 ja 278. Erityisesti tuo viimeinen koe lämmitti mieltä ja pisteet tiukalta tuomarilta tuntuivat hyvältä - ehkä me oikeasti sitten osataan jotain <3

Mutta saanko esitellä, vuoden 2017 TOKO-staffi: TK1 TK3 Kronsäter´s Jungle Jewel aka Rinkeli



Me - yhdessä <3

Ruutuun...ennen meidän inhokkiliike joka nykyään on parasta :)

Tunnarilla tarkkaa työtä
Ruudussa naama iloisena
Odottelua ennen kehää
Hymy herkässä palkintojen jaossa

Sitten me käytiin Karman kanssa Ruotsissa katsomassa Karman kasvattajaa/omistajaa Rosemarya ja samalla osallistuttiin Vinter Specialen -näyttelyyn jossa oli staffien lisäksi amstaffeja ja bulleja.

Karma on voinut pahoin autossa yksin ollessaan ja siksipä mukaan pakattiinkin hurja määrä filttejä ja pyyhkeitä mutta ilokseni mitään näistä ei tarvinnut käyttää - matka sujui todella hyvin ja Karma pääosin nukkui kaikki ajot (ei yksin takaluukussa vaan kartturin jalkatilassa omalla pedillä:) ).

Hienosti matkustettiin
Pentuja oli ilmoitettu kehään yhteensä 39kpl ja näistä 12kpl kilpaili Karman kanssa samassa luokassa (pennut 4-6kk). Pari kertaa harjoiteltiin ennen näyttelyn alkua ja hmmmm...meno oli aika katastrofaalista. Meidän ryhmän piti olla pennuista viimeisenä joten järkytys olikin suuri kun puolessa välissä kehää ruvettiin kyselemään pennun nro 18 perään (Karma) eli aikatauluun oli tehty muutos siitä ilmoittamatta...murrr. Alku oli siis karmea, koira suoraan häkistä kehään ilman mitään valmisteluja ja paremmat namitkin siinä tohinassa jäi. Ei kiva fiilis mutta siitä koitettiin nousta.

No ei siitä oikein mitään tullut, eikä varmaan olisi tullut vaikka olisin kerennyt hieman paremmin valmistelemaankin ;) Menimme kirjaimellisesti eri suuntiin kehässä (ei suostunut kulkemaan mun rinnalla vaan tuli perässä...) ja seisottaessa Karmaa se olisi halunnut kääntää vaan takapuolen tuomarille ;) "Tyhmähän" se olikin kun ei meitä jatkoon päästänyt ;) eli ei oltu 4 parhaan joukossa.

Tässä vielä arvostelu ja ihan oikein kritisoi Karman etutassuja, en minäkään niistä pidä ;)

Arvostelu, tuomari Frank Gough
Ollaan me todistettavasti kerran oltu samaan suuntaan :) Kuva Nicklas Nuland
Ei me tuomarista niin välitetä mutta Karman kanssa treenaillessa 1 pikkupoika (erään toisen kennelin omistajan lapsi ;) ) tuli kertomaan minulle hyvin asiantuntevasti kuinka hän on nyt koiria tämän päivän katsonut ja oli ehdottomasti sitä mieltä että minun pentuni olisi pitänyt voittaa ihan kaikki :) Oli kuulemma kaikista hänen näkemistään pennuista kaunein ja viisaskin vielä ;)
Treenailtiin sitten kaikkea muuta esim pakittamista
Sain myös jälleen nähdä syyn siihen miksi minulla on Karma, maailman paras Norrman <3 Tässä koirassa on vaan sitä jotakin ja erityisesti luonteessa! Olen onnellinen että Karma näyttää perineen isänsä luonteen, mihin sen kanssa vielä päästäänkään <3


Karma ja iskä Norrman <3 <3
 Karma näki myös veljiään Zackiä ja Athlasta, Karmalla ja Athlaksella vaan synkkasi heti ja kovaa <3 <3 Molemmilla oli kehäkäyttäytymisessä sanottavaa (tai siis omistajien pitäisi vähän treenata) ja molemmat oli samalla tavalla hulivilejä. Veli Zack oli taas hillitympi ja hanskassa oleva hyvätapainen nuori poika.

Karma ja Athlas

Kuvat kertokoot enemmän, eli vasemmalta oikealle Zack, Athlas ja Karma <3 <3 <3
Toiset on paremmin pönötyskoulutuksen saaneet kuin toiset...


 



Karman iskän Norrmannin jälkeläisryhmä oli hienosti koko näyttelyn BIS1! Voikun mekin joskus oltaisiin noin kauniita kuin sisarpuolet.


Laivamatka sujui rattoisasti ja voi että tuo on helppo matkustuskaveri <3 mä tykkään! Parasta oli eräältä pieneltä tytöltä saatu possulelu, tämä tyttö ihastui Karmaan täysin - tunne taisi olla molemmin puoleinen <3

Kotona ensimmäinen päivä sujui nukkuessa mutta seuraavana päivänä meno oli taas entisenlaista...