maanantai 26. lokakuuta 2015

Samalla teemalla jatketaan, tokoa treenataan ja agilityssa kisataan...

No olihan kisat ihan noin niin kuin oman hermojen hallinnan kannalta. Minä en jännittänyt!!! En ensimmäistä enkä toista rataa, vaan pääsimme heti tekemään yhdessä hyvällä fiiliksellä hommia. Olihan loistofiilis itselläni ja pikkuisen olen ylpeänä myös tästä käänteestä :)

No mikä siihen sitten vaikutti? En tiedä, mutta taatusti koitan tehdä saman aina jatkossakin ennen kisoja. Oliko se ratkaisu, että lähdin taas tekemään harjoituksia radalle? Vai se, että rataprofiili oli kohtalaisen simppeli pl muutama haastellinen estekulma (joissa tulikin sitten ihan urakalla virheitä, myös meille)? Vai mikä, joku muu? Myös Rinkeli oli ihan superfiiliksellä, porsasteli oikein kunnolla ennen radalle menoa; sinkoili, ei totellut, "puri" minua käsistä, pomppi nenään jne jne. Fiilis oli siis ekalle radalle jo sitä mitä edellisissä kisoissa sain vasta tokalle ja kolmannelle radalla. Ja hauskinta oli että sama fiilis säilyi myös toiselle radalle :)

Tuomarina toimi minulle uusi tuttavuus Petteri Kerminen ja ensimmäinen rata oli profiililtaan helppo ja mentiin kohtalaisen suoraan päästä päähän. Ainoat haasteelliset kohdat olivat esteet 2 (puomin kontakti oli kivasti tyrkyllä), 6 tulokulma kepeille oli haastava ja monen koiran nähtiinkin menevän muualle kuin ensimmäiseen väliin (tai jos ennakoi keppien vaikeaa kulmaa tuli virheitä edellisillä esteillä 3-5 kuten meilläkin), 10 puomin jälkeinen putki oli suoraan linjassa puomiin mutta jos ennakoi tulevaa sai koiran kyllä helposti vedettyä väärään päähän putkea ja 14 Aan jälkeiset esteet ja niistä viimeinen ennen tiukkaa käännöstä pussiin oli niin ulkona linjasta että tässä nähtiin paljon ohituksia tai läheltä piti tilanteita.

Meidän ainoa virhe tuli esteellä nro 3, rima alas. Rinkelille erittäin epätyypillinen virhe kun ei juuri koskaan rimoja tiputa. Nyt videohidastuksesta näkee että koiran ollessa hypyllä lähden voimakkaasti ajamaan päälle ja ennakoimaan seuraavaa eli keinun takanaleikkausta. Reagoi "päälle" tuloon ottamalla takajaloilla riman alas. Muuten siisti rata vaikka ennen puomia hävitänkin koiran näköpiiristä ja jalat harallaan koiran plokata ainakin väärän suunnan pois ;) Loppusuoralla jännitän hieman rengasta ja hidastan mikä välittyy myös Rinkeliin, mutta muuten mallikas rata ja tuloksena 5vp.
 
Seuraava rata oli huomattavasti kimurantimpi pl. alkusuora jossa oli hyppy, Aa, hyppy, pituus ja putki :) Pituutta radalla oli 175m eli sai kyllä juosta, huh. Suunnitelin tekeväni edestä lähetyksen rintamasuunta koiraan päin esteille 8 ja 19 valssin sijaan ja tuo ensimmäinen onnistuikin hienosti vaikka oma liike olisi voinut lähteä aikaisemmin eteenpäin (ja luottaa että Rinkeli tekee työnsä...). Toinen ei sitten onnistunutkaan eli puomin jälkeinen hyppy, olin niin auttamattomasti jäljessä ja Rinkelirontti ei sitten pysähtynyt kontaktille...eli jäi tekemättä tuo kuvio sinne. Puomin jälkeinen tilanne muutenkin hieman "levisi käsiin" mutta onneksi kunnialla ja puhtaasti maaliin :)
 
Epävarmuutta tekemisessaä on vielä havaittavissa ja pientä himmailua, johtuuko mun voimakkaasta käskytyksestä - voi olla. Täytyy treenata sitäkin.
Tuloksena kuitenkin 0-rata ja ei ihan mikä tahansa nolla vaan voittonolla :) aika -8,40s ja meidän ensimmäinen LUVA kakkosista.

 
Tästä onkin hyvä jäädä aksatauolle ja seuraavat kisat taitaa sitten ollakin tokon puolelta, hui :)
Pitäisiköhän ennen tokokisoja siis treenata agilityä....hmmm, aika näyttää.

torstai 22. lokakuuta 2015

Tokoa treenataan ja aksassa kisataan ;)

Otsikko kertoneekin jo kaiken, eli tokoa treenataan ahkerasti mutta sitten kisataan agilityssä :) No, voi sen kait näinkin tehdä!

Rinkeli pääsi pitkästä aikaa kokeilemaan agilityä ihan kisoihin saakka, treenattu ollaan 2 kertaa ennen kisoja. Muuten tästä treenaamattomuudesta ei ollut haittaa paitsi minun keskittymiseen ja jännittämiseen...

Ensimmäisellä radalla jännitin ihan tolkuttomasti ja oikein kasaamalla kasasin itselleni paineita lueskelemalle ennen kisoja serti-säännöistä ja fb:kin vielä muistutti että 6 vuotta sitten oli Olga juuri samaisena päivänä noussut kolmosiin. Eipä sitä muuta tarvittu, jännittäminen oli taattu.

Ohjaaminen oli kankeaa eikä Rinkeli irronnut mihinkään ja heti ensimmäisen virheen jälkeen lopetin senkin vähäisen ohjaamisen pl. muuri jolle päätin tehdä kunnon jarrun - sekin meni sitten jo liian tiukaksi ;)

Rinkeli hyppyrata 17102015 disq

Toiselle radalla mentäessä jännitys oli kokonaan poissa :) ja päätin jo rataan tutustuessa että tällä radalla annan Rinkelin tehdä töitä edessäni ja irrota.
Hienosti se heti alussa irtoaakin - jo aavistuksen liikaa -> 5vp kiellosta. Olin tyytyväinen siihen että lähti rohkeasti tekemään eteenpäin myös meille vaikeaa rengasta.
Sain vielä heikosti menneen keinun jälkeen lähetettyä Rinkelin hyvin hakemaan putkea ja erityisesti loppusuoran putken jälkeinen työskentely oli onnistunutta! Rinkeli haki hyvin hypyn ja kepit, kesti hyvin kepeillä minun rinnalle tulon ja ihan viimeisten välien ohi menonkin :) Hymyilytti jo tämän radan jälkeen

Rinkeli agirata I 17102015 5vp

Kolmas rata oli jo rataa ohjatessa sellainen vau, nyt me onnistutaan fiiliksellä höystetty ja se kyllä näkyy mielestäni myös videolla. Molemmat olemme itsevarmempia, annan Rinkelin tehdä hommat - tosin mun kädet heiluu ja huitoo ihan käsittämättömän paljon... Ja sitten Aan jälkeinen tilanne, irtoamista on nyt opiskeltu ja sinnehän se irtoaa - väärään päähän putkea :) Ei haittaa, oli loistava rata siihen saakka Rinkeliltä!
Se mitä tapahtuu hylkäyksen jälkeen olisi voinut jäädä tapahtumatta. Puomin tukijalka oli huonosti paikallaan ja käytännössä pari cm irti maasta. Rinkeli ei todellakaan ole mikään rämäpää ja reagoi heti alta notkahtavaan puomiin. No, onneksi oli se hylky alla koska muuten olis pikkasen voinut "ketuttaa" ;)

Rinkeli agirata II 17102015 disq

Kaiken kaikkiaan fiilikset oli lopussa hyvät, niin minulla kuin koirallakin. Tästä on hyvä jatkaa tulevan viikonlopun uusiin kisoihin!

Sen verran täytyy vielä kehua, että oli kyllä Salme Mujusella kivat radat. Heti menen uudestaan jos mahdollisuus vaan tulee :)

tiistai 6. lokakuuta 2015

tottelevaisuus lydnad obedience gehorsam oboedientia


Eli TOKO se on meidän juttu tällä hetkellä ja sitä tässä nyt sitten pohditaan pohjamutia myöden :)
No miten staffi ja toko sopivat yhteen? Hyvin, kunhan muistaa pitää huumorimielen mukana ja tehdä hommia vähemmän totisella fiiliksellä.
 Päästyämme Rinkelin kanssa HSKH:n tokon tehoryhmään, on meidän tokoelämässä alkanut ihan uusi sivu – ja heti päästiin ruotimaan minun virheitäni ohjaajana ja niiden vaikutuksia koiran=Rinkelin suoritukseen.

Paikkaistumista HSKH:n tokoleirillä Kunkkulassa
Ensimmäisenä seuraaminen, saimme sen hajalle heti ensimmäisinä treenikertoina. No mitä olin tehnyt väärin? Rinkelin seuruu oli erittäin aktiivista ja paikka oli oikea, mutta…minun katseeni oli alaviistoon vasemmalle eli tietämättäni tuin Rinkeliä katseellani koko ajan.


Nyt kun katse suunnataan sinne minne pitääkin = eteenpäin (toki hieman alaviistoon) ei Rinkeli saa katseestani enää tukea seuruupaikkaan. Tämä on aiheuttanut hirvittävän epävarmuuden seuraamisessa ja tällä hetkellä liike on rikki ja pyrimme korjaamaan sitä askel askeleelta. Katsotaan missä vaiheessa saamme tämän erittäin tärkeän liikkeen kisakuntoon, toivottavasti vielä vuoden loppuun mennessä. Mutta nyt vastuu paikasta on siirretty koiralle.
Kontaktia tokoleirillä
Palkkaaminen, sen oikea-aikaisuus ja fiilis– tässä on minulla vielä opiskeltavaa! Mistä palkkaan ja millä – kuinka nopeasti ja millä fiiliksellä palkka tulee, näitä asioita saan jumpata vielä paljon. Paljon suullista kehua, lelua ja namia – oikea-aikaisesti :) ja homma toimii! Uskallusta heittäytyä palkkaustilanteeseen ja näyttää Rinkelille rehellisesti myös omalle kehonkielellä ja kehuilla kuinka taitava pieni tokokoira minulla onkaan <3 Kun uskallan rehellisesti hieman överiksi pistäen kehua, on tulokset ja oppiminen ollut huimaa.




Palkkaa palkkaa palkkaa!!! Ja onneksi vähän edes irtoaa hymy :)
Tästä esimerkkinä ruutu mitä olemme vasta alkaneet työstämään. Minulla oli suunnilleen ajatus miten sen haluan tehdä mutta loppuun asti hiotut kriteerit puuttuivat, enkä myöskään osannut palastella tekemistä tarpeeksi pieniin osiin. Nyt on vauhtia (motivaatio kohdillaan!) ja paikkakin kohtalaisesti tiedossa (vielä osittain targetti käytössä, mutta häivytys meneillään). Seuraavana projektissa saada seis-käsky toimimaan. Ajatuksena työstää sitä seuraavasti ruutuun juoksu – ent targetin paikalla naks – seis – yes – palkka  :) ja bileet jos onnistuu!


Hieno stoppi, mutta missä se palkka on?
Noutaminen, tunnistusnouto, ohjattu nouto miten tämä voikaan olla vaikeaa. Ja ongelmana puhtaasti se, että en ole osannut alusta alkaen pilkkoa liikkeitä tarpeeksi pieniksi palasiksi. Ongelmana on epävarmuus ja sitä kautta hitaus, olen onnistunut saamaan kaikesta noutamisesta hitaita ja epävarmoja liikkeitä vain sen takia että olen koittanut tehdä suoraan kokonaisia liikkeitä – iso virhe! Nyt sitten korjaillaan ja palastellaan näitä asioita, voi kuinka kaikki olisi ollutkin niin paljon helpompaa, kun olisin osannut opettaa asiat erillisinä palasina.

Palasia mitä nyt tehdään on pito, miten pidetään kapulaa ja millä fiiliksellä. Tulee olla aktiivinen, kuitenkaan yhtään pureskelematta. Ollaan aloitettu n. 0,1 sek pituisesta pidosta ja nyt osataan pitää jo useampi kymmeniä sekunteja hieman häirittynäkin. Tämä on perustyö jonka seuraavan koiran kanssa meinaan jo aloittaa hyvissä ajoin. Toinen palanen on vauhti mennessä ja paluussa. Ei perusasennosta lähetyksiä ja kun palautus on vielä laukalla niin lelu ja bileet! Tähän tietenkin heti poikkeus eli tunnari, tässä tulee mielen olla rauhallinen ja tarkkaavainen. Tehdään pääosin namilla palkaten ja vähemmän bilettäen mutta kuitenkin runsaalla suullisella kehulla.



Metalli oli vähän ällö...




Kyllä meillä vauhtiakin välillä löytyy...
...mutta kovin on totisella ilmeellä vielä.
Fiilis treeneissä, alussa treeneihin mennessä – treenien aikana – treenien lopussa se on meillä tällä hetkellä työn alla ja nopeasti olemme saaneet tästä jo hyviä kokemuksia. Panostan paljon siihen nykyään että treenit on suunniteltu etukäteen. Pyrin tekemään tarvittavat kuviot valmiiksi kentälle meitä odottamaan. Jokainen kentälle meno ja liikkeiden väli on hallittu – pois lukien ne bileet jotka tarkoituksella on hieman överit ;)


Olinkohan mä varmasti hyvä, tuumii Rinkeli <3

Lisäksi pyrin panostamaan myös siihen, että treenit loppuvat kun meillä on vielä kivaa – toistaiseksi olen tässä onnistunut ja minulla on joka treeniin lähtiessä villi pieni viidakon eläin joka oikein odottaa koska päästään hommiin <3




Kuva aksatreenin jälkeen mutta tähän samaan fiilikseen pyritään tokossakin!


Huh, onpas tämä vaikeaa yrittää analysoida omia tekemisiään tokon suhteen…jospa tämä riittäisi näin ensimmäisellä kerralla  ;)



Lokakuinen lenkkiporukka <3
Olga, Örkki, Rinkeli, Joonatan, Solo, Leya ja Whimsy