Jospa sitä päivittelisi välillä kuulumisia tännekin :) vaikka ne ei niin positiivisia olekaan....
Lyhyesti viimeisen reilu puolen vuoden tapahtumat: eläinlääkäriä, eläinlääkäriä ja eläinlääkäriä sekä erittäin monta sattumaa jotka ovat olleet jokseenkin kohtalokkaita.
Olga: maksan kanssa on ollut ylä- ja alamäkiä, arvot lähtivät loppuvuodesta ensin laskuun ja hetken päästä uudestaan nousuun. Mitään syytä ei edelleenkään tälle muutokselle ole löydetty, on ultrattu uudestaan eikä (onneksi) mitään kasvaimiin liittyvää ole löytynyt. Loppuvuodesta tehtiin viimeinen kokeilu ja vaihdettiin maksaa tukeva ravintolisä, Samylin vaihtui Epatoksi ja jo kuukausi kokeilun jälkeen oli maksa-arvot oleellisesti laskeneet!!! Ja tällä siis jatketaan, nyt uudet kokeet 20.4. ja kyllä jännittää...
Agilityssa on ollut ylä- ja alamäkiä, terveyden suhteen. Olgaltahan piikitettiin heinäkuussa hauislihasten jänteet tulehduksen takia ja siitä seurasi pari kk totaalitaukoa kaikesta. Kun aloitimme taas treenaamaan enemmän tämän vuoden puolella tuli Olgalle kennelyskää ja kun siitä selvittiin ja jalat oli kunnossa tapahtui treeneissä ikävä törmäys ja astuin Olgan jalan päälle todella pahasti.... :( Sitä on nyt paranneltu ja nyt ollaan oltu ontumatta riukkulenkkienkin jälkeen mutta aksan suhteen olen hieman varovainen...jos tuo tekisi puoliteholla niin uskaltaisin mennä mutta kun on koko ajan 110 lasissa niin hirvittää. No, jos tällä viikolla uskaltaisi...
Muuten mummo(?)koiranen on ihan supervilli ja energinen :) mun Olga <3
Örkki: teki jotain uskomatonta ja nousi aksan kuninkuusluokkaan eli kolmosiin :) ja heti ensimmäisissä kisoissa teki kolmosten ekan nollansa ja sijoittui piirimestaruuksissa sijalle 9! Ei pöllömmin mun Pördeltä <3
Ja siitä se sitten alkoikin....se alamäki meinaan :( Syksyn sienimetsät ovat jotain aivan käsittämättömän hienoja ja syyskuun lopulla Olga sai tulla meidän kanssa ekaa kertaa metsälenkille ensimmäisen kerran n. puoleen vuoteen. Voi sitä Örkin riemua :) poika suti 3h menemään pää viidentenä jalkana Sipoonkorvessa kallioita edes takas kun oli Olgan seurasta niin onneessan. En osannut edes kiinnittää mitään huomiota Örkin touhuihin koska vahdin (sienien poiminnan lomassa) Olgan tekemistä ja jalkojen toimivuutta. Kotona parin tunnin levon jälkeen Örkki heräsi ja oli täysin 3 jalalla....voi vee...ristari :( Oli todennäköisesti tippunut kalliolta kivikkoon/puunrunkojen sekaan ja toinen takajalka pahasti altavastaajana. Sain ajan 4pvän päähän Skutille ja siellä todennettiin pahin pelkoni, ristari täysin katki. Erittäin siisti polvi muuten eli on mennyt poikki hetki sitten tod. näk. juuri tuolloin su metsässä ja Örkki saman tien veitsen alle. Leikattiin OTT menetelmällä.
Ja voihan surku :( No, ei muutaka kuin ohjeiden mukaista kuntoutusta ja alkuun 1-2 x vko vesifyssarilla YESsissä Anna Boströmin hellässä hoivassa.
Jalkaa kuntoutettiin yli 5kk ja sitten tapahtui jotain mikä olisi voinut jäädä tapahtumatta. Örkki hyppäsi vinosti sohvalle jossa oli viltti -> viltti petti alta -> Örkki tippui leikattu jalka edellä laminaattiin minun ja sohvan väliin ja jalka vääntyi sohvan alle :( Kipu oli niin kova että Örkiltä meni taju hetkeksi -> operoitu jalka meni uudestaan, eli leikkaus petti.
Muutaman mutkan kautta päädyimme Pauli Keräselle ja jalka on nyt operoitu kohta 4vkoa sitten TPLO menetelmällä.
Örkin oikea takajalka on nyt operoita kahteen kertaan viimeisen puolenvuoden aikana ja minun suurin toiveeni enää on,että siitä tulee vielä sellainen jalka jolla voi elää normaalia staffin elämää. Kaikki haaveet ja unelmat aksanpariin palaamisesta on valitettavasti saanut heittää romukoppaan. Mutta en kuitenkaan ole ajatellutkaan Örkin lopettamista kuten eräs tuttavani minulle kauniisti kommentoi...koska ei ole enää kisakoira niin kannattaako maksaa näin paljon sen leikkauksesta ja kuntouttamisesta... No todellakin kannattaa jos vaan saan Örkin terveeksi on sillä vielä monen monta onnellista vuotta edessään, vaikka ei aksan parissa. Parane pian pieni Örkki <3
Rinkeli....noooh siitä päivitellään lisää kohtapuolin :) Rupeaa noi harrastuskaverit olemaan vähän ehtoo puolella niin katsotaan jos tästä tulisi sellainen <3
Voi kurjuuksien kurjuus :(. Paljon paranemisajatuksia Örkille ja mammalle tsemmpiä myös. Että pitää olla huono tuuri.
VastaaPoistat. Mari, Dessi ja Ringo
Kiitos, tsempityksiä tarvitaan! Pikkasen on potkinut elämä päähän viime aikoina/kuukausina mutta tästä ei voi mennä kuin ylöspäin, ainakin näin mä toivon ja uskon :)
PoistaRapsutuksia teitin poppoolle! Ja toivottavasti törmäillään jossain :)
Ina
Moikka,
VastaaPoistaOlipa kiva löytää teidänkin blogi :)
Mulla oli jotenkin mennyt nää Örden ristarijutut ihan ohi,, todella kurja juttu ja tsemppiä kovasti jatkoon :(
Meillähän samoja juttuja Kertun kanssa, mutta nyt vähän jo valoa tunnelin päässä vaikka agia en enää sen kanssa uskalla ns. tosissaan treenailla, onneksi on muuten täysin terve koira :)
Terkkuja koko porukalle! oispa kiva myös nähdä teitä joskus :)
t. Tiina, Kerttu+Eppu& Miilu